Pienimünsterinseisoja

Ulkonäkö: Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, pitkäkarvainen, eloisa seisova lintukoira. Se on ruumiinrakenteeltaan tasapainoinen, suorakaiteen muotoinen ja tyylikäs. Ulkonäölle tyypillistä ovat kevyet, elegantit liikkeet, pitkähapsuinen viirihäntä, hapsut korvissa ja raajoissa ja mahan alla sekä tunnusomainen, hieman surumielinen ilme. Sen ruumiinrakenne palvelee kaikkein vaativimpiakin metsästyssuorituksia. Väriltään se on ruskea-valkoinen tai ruskeapäistärikkö.

Alkuperä: Rotu on ollut olemassa jo vuosisatoja sellaisenaan Luoteis- Saksassa ja Hollannin itäosassa. Alun perin se toimi oikeastaan piha- koirana ja ensi alkuun sitä käytettiin lähinnä haukkametsästyksessä. Isäntä tuli kuitenkin huomanneeksi sen hyvät metsästysominaisuudet ja vei sen mukanaan nummille pensaikon ja vesakon sekaan viiriäisjahtiin. Rodun vanha nimi olikin Heidewachtel, nummiviiriäiskoira.

Pihaolosuhteissa sen piti jättää kanat ja karja rauhaan ja tulla toimeen lasten kanssa, mutta se sai mieluusti myös ilmoittaa kartanolle saapuvista vieraista. Luonteensa puolesta sopimattomat karsittiin armotta jalostuksesta. Välillä rotu joutui unohduksiin, mutta metsästys- ja koiraharrastuksestaan tunnettu Edmund Löns löysi siinä unelmiensa metsästyskoiran ja nosti sen uuteen kukoistukseen 1910 – 1920-luvuilla.

Metsästyskäyttö: Pienimünsterinseisoja on metsästäjän monitoimikoira. Vuosisatojen kuluessa rodun seisontaominaisuudet vakiinnutettiin ankaralla jalostusvalinnalla, ”päätoimisesti” se on siis seisova lintukoira, joka etsii ja paikantaa riistan maastosta vainunsa avulla. Löydettyään riistan pienimünsterinseisoja seisoo sitä jähmettymällä paikalleen, jonka jälkeen se käskystä ajaa seisonnan kohteen ylös ja samoin käskystä pysähtyy ammunnan ajaksi paikalleen. Edelleen, luvan saatuaan, se noutaa saaliin talteen.

Pienimünsterinseisojan vahvuuksina ovat säilyneet luontainen noutohalukkuus, rakkaus vesityöskentelyyn ja hyvät jäljestystaipumukset. Se on sorsastuksessa mainio ja opetettavissa myös jäljestäjäksi hyvin pienellä vaivalla. Pienpetoeläimeen pienimünsterinseisojan tulee käydä arkailematta kiinni sellaisen kohdatessaan. Metsästyskoirana ”pikkumünsteri” on siis hyvin monipuolinen ja käyttää nopeasti hyväkseen aikaisempia metsästyskokemuksiaan. Naapurimaissamme sitä opetetaan toisinaan jopa ajamaan kaurista lyhyen matkaa. Pienimünsterinseisojan vainu on yleensä erinomainen, jopa niin, että riistavietti saattaa ottaa koirasta yliotteen, joten tämä rotu on ehdottomasti tottelevaisuuskoulutettava jo pienestä pennusta lähtien.

Luonne: Pienimünsterinseisoja ei ole mikään sohvalla loikoileva seurakoira: riistavietti on vahva, liikunnan tarve suuri, ja nuorena rotu on erittäin vilkas, vanhempana vain vilkas. Moni omistaja on kerrassaan tuskastua ensimmäisenä vuotena, ja vanhemmista koirista kysytään jatkuvasti, onko se pentu.

Vilkkaudestaan huolimatta se oppii kuitenkin erittäin helposti, joten kouluttaminen on siinä mielessä helppoa, mutta johdonmukaisuus koulutuksessa on erittäin tärkeää. Lipsahdukset ja porsaanreiät pienimünsterinseisoja käyttää välittömästi hyväkseen. Se ei opi ainoastaan toivottavia asioita, vaan myös niitä päinvastaisia, joten koiran kouluttajan pitäisi olla aina vähintäänkin askelen edellä nopeasti ajattelevaa koiraansa. Koulutus on alettava varhain. Puolen vuoden tai vuoden ikäinen koira on oppinut jo monta metkua.

Pienimünsterinseisoja on innostunut, sosiaalinen, valpas, oppivainen. Sisällä se on yleensä aikuistuttuaan rauhallinen. Sillä on taipumus antaa varoitushaukku ovikellon soidessa, ja toisinaan vartiointiakin esiintyy. Se oppii erittäin nopeasti sisäsiistiksi eikä yleensä ole mikään täystuho. Se on hyvin tunteellinen koira, ja sillä on monipuolinen ääntely. Vaikka se tarvittaessa reagoi nopeasti hyökkäykseen, se ei milloinkaan ole hanakka puremaan. Sen sijaan hyvin monella pienimünsterinseisojalla on tapana kanniskella kaikenlaista suussaan - ja tervehtiessään mieluista ihmistä se mielellään tarttuu tätä ranteesta. Kun se on oikein iloinen, se voi avata puoleksi kuonoaan tai rypistää huuliaan hullunkuriseen hymyyn, mitä ei pidä sekoittaa vihaisuuteen. Vilkkaus ja innokkuus säilyy läpi elämän, pienimünsterinseisoja on leikkisä vielä vanhanakin!

Tekijä: Elina Lustig